Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole hyvän mielen asia vaan välttämättömyys
14.1.2020
Helsingin Sanomat uutisoi tänään päästökompensaatiopalveluja tuottavan Compensate-säätiön kohtaamista ongelmista Poliisihallituksen arpajaishallinnon kanssa. Arpajaishallinto on tehnyt Compensatesta tutkintapyynnön joulukuussa johtuen siitä, ettei se näe päästökompensointia vastikkeellisena toimintana.
Arpajaishallinto vertaa päästökompensaatiota kummilapsitoimintaan, jossa lahjoittaja ei saa rahalleen vastiketta vaan hyvän mielen. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei kuitenkaan ole mikään hyvän mielen asia vaan ihmiskunnan kohtalonkysymys. Tämän olisivat todenneet myös alan kovimmat asiantuntijat, jos viranomainen vain olisi heitä viitsinyt asiassa haastatella. Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikaisen mukaan “Compensaten harjoittama toiminta ei missään tapauksessa ole vastikkeetonta, koska kuluttaja korvaa siinä haittaa, jota hän aiheuttaa muille.”
Asia on ajankohtainen myös meille, sillä Ylva on toiminut yhteistyössä Compensaten kanssa sen perustamisesta alkaen, tarjoten mm. UniCafen asiakkaille mahdollisuuden kompensoida esimerkiksi opiskelijalounaiden aiheuttaman ilmastopäästön. Mahdollisuus on otettu ilolla vastaan ja suosio on kasvanut palvelun tunnettuuden kasvaessa.
Tarvitsemme kaikki keinot ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tästä syystä on ollut valitettavaa, että Suomessa Compensaten suurin este ei ole ollut ihmisten haluttomuus kompensoida päästöjään vaan arpajaishallinnon nihkeä suhtautuminen siihen. Yritysten, kuluttajien, lainsäätäjien – ja myös lakia toteuttavien viranomaisten pitää kyetä parempaan yhteistyöhön, mikäli aiomme kehittää yhteiskuntaamme. Toimivien kuluttajalähtöisten päästömarkkinoiden esteenä ei saa olla se, että asia on ”hankala”, kuten Arpajaishallinto tyytyi toteamaan rahankeräyslain tulkintaa pyytäneelle Compensatelle.
Yritysten näkökulmasta on kestämätöntä, että viranomainen ohjeistaa toimijoita itse harkitsemaan, onko heidän toimintansa laillista, eikä tarjoa apua vaan jättää tämän jälkeen tutkintapyynnön yrityksen toiminnasta. Tämän kaltaisella toiminnalla viranomaiset kampittavat uusien ratkaisujen luojia, sillä harva yritys haluaa joutua tutkintapyynnön kohteeksi. Arpajaishallinto on nyt jo onnistunut luomaan tarpeetonta negatiivista mielikuvaa kompensoinnista ja nostanut muiden yritysten kynnystä lähteä kompensointiin mukaan.
On päivänselvää, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen hiiltä sitomalla – siis päästökompensoinnilla – on palvelu, jossa on konkreettinen vastike kuluttajalle hänen omien toimiensa vaikutusten vähentämisessä. Keino ei tietenkään itsessään riitä, vaan kulutusta pitää myös vähentää. On kuitenkin tosiasia, ettei kuluttaminen tule kokonaan loppumaan ja tulemme jatkossakin vapauttamaan hiiltä ilmakehään. Juuri tähän tarvitsemme päästökompensaatiota.
Sääntely on tarpeen ilmastonmuutoksenkin pysäyttämiseksi. Nyt on
kuitenkin käynyt niin, että rahankeräyslaki, tai vähintään sen tulkinta, kaipaavat muutosta. Jotta voimme taistella ilmastonmuutosta vastaan, hiilen sitominen on nähtävä palveluna ja kuluttajan on voitava kompensoida asumisensa tai vaikka opiskelijalounaansa hiilipäästöt.
Hallituksella on kunnianhimoinen ohjelma ilmastonmuutoksen torjunnassa eikä tässä työssä ole hetkeäkään hukattavaksi, mikäli tuloksia halutaan saavuttaa. Rahankeräyslain muutoksen lisäksi olisi varmasti paikallaan selvittää tarvittavia muutoksia tätä laajemmin mm. valtion virkamieslakiin, jossa virkamieskunnalle olisi asetettava selkeä vastuu vähentää kestämätöntä ilmastokuormaamme virkavastuulla.
Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan meitä kaikkia yrityksistä kansalaisiin ja poliitikoista viranhaltijoihin. Tätä vastuuta ei pidä paeta, vaan siihen on tartuttava. Meidän on tehtävä mahdottomasta mahdollista.
-Antti Kerppola, Ylvan toimitusjohtaja
